25.1.2012

Josh Pachter (toim.): Top science fiction 2

Lainasin tämän sci-fi-himossani ja tämä oli hieno valinta. Pitänee saada jostain myös 1-osa.

Tarinat ovat pääosin hyvin vanhoja, jopa 1930-luvulta. Oma suosikkini oli van Vogtin "Eläviä kuvia", jossa tietyllä tavalla ennustettiin video-on-demand jo 1970-luvulla. Toinen hieno tarina oli Carrin "Hyppyheikki". Sitä sietäisi miettiä ennen kuin muille planeetoille lähdetään jos vaikka Williamsonin "Kosminen kiitolinja" joskus toteutuisi.

Josh Pachter (toim.), Isaac Asimov, Ray Bradbury, L. Sprague de Camp, Terry Carr, Alan Dean Foster, Ursula K. LeGuin, Barry N. Malzberg, Larry Niven, Doris Piserchia, Brian Stableford, A. E. van Vogt, Jack Williamson: Top science fiction 2 (1984) Jalava, suom. Matti Rosvall
Arvio: **** Virkistävä

Liza Marklund: Panttivanki

Marklund oli sotkenut juonikuvionsa niin pahasti, että Annikan mies Thomas piti tappaa. Sekin jäi puolitiehen. Tästä on hyvä jatkaa taas jonain päivänä, jos Thomas halutaan takasin kehiin.

Juoni oli epäuskottava koska haluttiin koko ajan välttää vaikutelmaa että Ruotsin valtio maksaa panttivankien lunnaat, ettei kukaan vaan saa vääriä vaikutteita. Marklund on huono ja mää oon hölmö kun tartuin taas yhteen Annika-seikkailuun.

Liza Marklund: Panttivanki (Du gamla, du fria 2011) Otava, suom. Päivi Kivelä ja Kari Koski
Arvio: * Tosi huono

Lotte & Søren Hammer: Saastat

Lainasin kirjan Kympin Bestseller-hyllystä. Olin ihan varma että olin jo lukenut joko tämän tai jotain muuta samoilta kirjoittajilta. Piti tarkistaa omasta blogista etten ollut. Silti takateksti ja kansikuva tuntuivat tutulta.

No juoni toisti voimakkaasti Mankellin Wallanderin ja Roslund/Hellströmin Grensin tunnelmia. Juoni oli kuin Mankellilta suoraan: alussa esitetään todella makaaberi rikos, jonka ratkeaminen muuttuu vaan koko ajan vaikeammaksi olosuhteiden takia.

En tiedä miten tiukka lainsäädäntö Tanskassa on pedofiilejä kohtaan. Kirjassa annetaan ymmärtää sen olevan aivan liian löysä. Toinen ääripää taitaa olla Miami, jossa määritellään kuinka lähellä lapsia tuomionsa kärsineet pedofiilit saavat asua (he asuvat siis käytännössä sillan alla). En tunne mitään sympatiaa pedofiilejä kohtaan, mutta joku tolkku pitäisi olla. Tuomioiden pitäisi olla sellaisia, että sen kärsittyään tuomio olisi todella kärsitty.

Lotte & Søren Hammer: Saastat (Svinehunde 2010) Bazar, suom. Sanna Manninen
Arvio: ** Tuttu tyyli

15.1.2012

Johan Theorin: Verikallio

On hämmentävää miten Theorin pitää tasonsa yllä kirja kirjan jälkeen. Lukemani ruotsalaiset dekkarit ovat olleet pääsääntöisesti hyviä, mutta Theorin on vaan koko ajan pykälää korkeammalla.

Tarinassa ei ole poliisi-päähenkilöä, ei edes harrastelijasalapoliisia. On vaan ihmisä, jotka tahtomattaan joutuvat tapahtumien keskipisteeseen.

Kirjat eivät varsinaisesti muodosta mitään jatkumoa, mutta ovat sitä silti. Osaltaan on samoja henkilöitä ja samoja tarinoita mytologiasta. Keijukaiset ja peikot olivat tässä se "juttu". Menneisyyttäkin perattiin ihan entiseen malliin.

Tapa, jolla Theorin kuvaa Öölannin luontoa, on parasta matkailumainosta Öölannille mitä olla voi. Luonto on karu, mutta samalla kaunis. Ympäristöä ei pilaa mikään teollisuuslaitos vaan kivilouhos, joka ei maisemaa oikeastaan edes pilaa. Se tunnustetaan osana alueen historiaa ja se on osaltaan paljastanut uutta kauneutta, verikallion. Osaisimmepa mekin suhtautua historiaamme näin.

Johan Theorin: Verikallio (Blodläge 2010) Tammi, suom. Outi Menna
Arvio: ***** Taso säilyy

13.1.2012

Jari Tervo: Layla

Sain vihdoin tämän käsiini pitkän odottelun jälkeen ja heti alusta asti odotukset oli korkealla. Tapahtumia seurataan kurdiperheessä Istanbulissa ja syrjäytyneen naisen ympärillä Helsingissä.

Tapahtumat kurdiperheessä tuntuvat käsittämättömiltä. Olen aina ajatellut, että nimenomaan kurdit ovat uhreja ilman omaa valtiota. Kurditytöt taitaa kuitenkin olla ihan eri suuruusluokan uhreja. Enkä oikeastaan tarkoita tässä edes "kurdeja" vaan "islamilaisia kurdeja". Palaan taas vanhaan aiheeseeni, etten voi suvaita kulttuuria joka ei suvaitse kaikkia.

Suhtaudun Turkin EU-jäsenyyteen neutraalisti, mutta esim. kurdit tuovat kyllä siihen ihan oman juonteensa. Toisaalta naivisti voisi uskoa, että kurdien asema voisi parantua Turkissa, jos Turkki olisi EU:ssa. Eihän romanien asemassakaan muutosta näy, vaikka Romania ja Bulgaria otettiin jäseniksi.

Tervo tuo esille myös suomalaisen ja turkkilaisen kulttuurin samanlaisuuksia. Me täällä Suomessa tuomitsemme "kunniamurhat" ja samalla Suomessa tehdään nk. "laajennettuja itsemurhia", jotka kohdistuvat ihan pieniinkin lapsiin. Yhteiskuntana ne tietenkin tuomitaan, mutta tehdäänkö yhteiskunnassa tarpeeksi sen eteen, että näihin tilanteisiin ei päädyttäisi...

Kirjassa siis käsitellään ihmiskauppaa, suomalaista prostituutiota, kiristystä ja muukalaisvihamielisyyttä, vain muutamia mainitakseni. Kirjan loppuhuipennus oli hyvä ja kekseliäs. Tervo olisi kuitenkin voinut lopettaa siihen. Sen jälkeiset tapahtumat ovat turhia ja jotenkin liian surullisia. Ehkä tarkoitus on osoittaa että "rikos ei kannata".

Jari Tervo: Layla (2011) WSOY Arvio: **** Kandee lukea

8.1.2012

David Eddings: Rivan kuningatar - Belgarionin taru 4

Tässä kirjassa velhous saa entistä suuremman roolin. Ce'Nedrakin saadaan velhouden piiriin pikku amuletin avulla.

Vaikka alussa Garion on päähenkilö niin Rivan kuningatar - siis Ce'Nedra - onkin tässä se aikaansaavin hahmo. Kaikki tapahtumat ovat kuitenkin vain valmistelua seuraavaa kirjaa varten, jossa kaikki ratkennee.

David Eddings: Rivan kuningatar - Belgarionin taru 4 (Castle of Wizardly 1984) Karisto, suom. Tarmo Haarala
Arvio: *** Juoni kasvaa

Esko Laulajainen: Oopperakaupungin murhat

Esko Laulajaisen kannattaisi keskittyä vaikka niihin maantiedon kirjoihin, joita joskus kirjoitti. Tämä dekkari on huonompi kuin voisi edes kuvitellakaan. Juoni on huono, henkilöt on vielä huonompia ja kerronta on kuin ala-aste-ikäisen kouluaineesta.

Esko Laulajainen: Oopperakaupungin murhat (2011) Edico
Arvio: * Huonoakin huonompi